Ajatuksia vaihtokeväästä

Aikamme Filippiineillä on ohi. Mitä siitä ajasta sitten jäi käteen? Käteen jäi muutama matkamuisto (ja sukellusloki), mutta mieleen hieman enemmän. Ensimmäisenä voisi miettiä vaihtoon lähdön alkuperäisiä motiiveja. Niitä olivat englannin kielen harjoittelu, luonto, ilmasto, uusiin ihmisiin ja vieraaseen kulttuuriin tutustuminen sekä tietysti opiskelu jossain määrin. Jätän opiskelun kuitenkin vähemmälle tässä blogikirjoituksessa. Alun perinhän tarkoitus oli lähteä Australiaan, mutta jonkun toisen hakijan keskiarvon paremmuus verrattuna allekirjoittaneen keskiarvoon riitti saamaan aikaan tilanteen, jossa jouduimme miettimään uutta vaihtoehtoa. Tuo toinen vaihtoehto oli Kanada, jonne olimme tulleet valituiksi. Päätimme kuitenkin ottaa pienen riskin jäädä kokonaan ilman vaihtopaikkaa, hylätä Kanadan ja hakea kansainvälisessä hakuohjelmassa Filippiineille, Malesiaan sekä Indonesiaan. Lopulta tulimme valituiksi Filippiineille.

Filippiinit. Mitä kaikkea se meille sitten antoi alkuperäisten tavoitteidemme näkökulmasta? Englannin kielen, varsinkin sen puhumisen, harjoittelu oli yksi tärkeimpiä tavoitteitamme. Se toteutui mielestäni vähintäänkin kohtuullisesti. Koulumme oli englanninkielinen, opetus kursseilla pääosin englanninkielistä ja paikalliset opiskelijat puhuivat englantia todella hyvin. Tutustuimmekin moniin paikallisiin, toisiin enemmän ja toisiin vähemmän. Englannin kielen taso nousi vaihtojakson aikana kohisten muiden ihmisten kanssa jutellessa. Asiaan ja samalla uusiin ihmisiin tutustumiseen liittyy kuitenkin pieni mutta: tietty osa vaihto-opiskelijoista. Varmaankin kaikilla on ainakin jonkin verran kokemusta ihmisten jakautumisesta kahteen ryhmään: ne, jotka juovat ja ne, jotka eivät juo. Valitettavasti vaihdossa ollessa tuo kahtiajako tuntuu vahvistuvan. Juomiseen liittyy vahvasti sen luoma näennäinen yhteenkuuluvuuden tunne sekä paikka, jossa se yleensä tapahtuu. Näistä syistä ei-juova tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. Tutustuminen paljon juoviin eurooppalaisiin vaihto-opiskelijoihin jäi siis melko pinnalliseksi. Samalla menetimme osan mahdollisuuksista myöskin englannin puhumiseen. Onneksi Manilaan sattui myös todella mukavia vaihtareita, joille juominen ei ollut kaikki kaikessa. Vietimmekin japanilaisen Yusein ja brasilialaisten Thiagon ja Jessican kanssa paljon aikaa, varsinkin Yusein. Suunnitelmissa on jopa käydä moikkaamassa Yuseita Japanissa ja päinvastoin!

Entäs luonto, meri ja ilmasto? On vaikea kuvitella upeampaa maata näiden asioiden suhteen. Matkustimme meren rannalle lähes joka viikonloppu ja usein maisema oli kuin suoraan matkaesitteen kansikuvasta. Luonto ei ollut ihan stereotyyppistä Amazonin sademetsää, mutta silti eksoottista ja kaunista ensi kertaa Euroopan ulkopuolella olevalle suomalaiselle. Veden alta aukesi sukelluskurssin myötä vielä täysin uusi ja upea maisema, Filippiinit on varmaankin yksi maailman parhaita maita sukeltaa. Surffaustakin pääsimme kokeilemaan. Kaiken sen reissauksen ja hintavahkot harrastukset mahdollisti se, että Filippiineillä on todella halpaa verrattuna Suomeen. Bussimatkat olivat halpoja, majoitus halpaa, ruoka halpaa, sukellus halpaa... Melkein missä tahansa toisessa maassa sama määrä matkustelua ei olisi yksinkertaisesti ollut mahdollista. Kaiken kruunasi ilmasto. Lämpötila oli tammikuussakin lähellä kolmeakymmentä ja lämpeni jatkuvasti kesän tullessa. Kevään aikana satoi todella harvoin. Kolmekymmentä astetta voi kuulostaa joillekin tukalan kuumalta, mutta ainakaan meille se ei sitä ollut ja nautimme siitä joka ikinen päivä!

Kulttuuria ja yleistä urbaania ilmettä kuvaa parhaiten yksi sana: erilainen. Lähes kaikki oli erilaista muihin länsimaihin verrattuna, paitsi ehkä McDonald's ja Starbucks. Filippiinit oli lähes 300 vuotta, 1800-luvun loppuun saakka, Espanjan hallitsema. Sen jälkeen saaret olivat Yhdysvaltain miehittäminä toisen maailmansodan loppuun saakka. Historiansa vuoksi Filippiinit on todellinen kulttuurien sekoitus. Esimerkiksi monella filipinolla on espanjalaiselta kuulostava sukunimi. Etuniminä taas englanninkieliset etunimet ovat todella yleisiä. Englannin kielen asema on maan yhtenä virallisena kielenä muutenkin vahva, meidän onneksemme. Todella monet tavalliset ihmiset osaavat englantia ainakin jonkun verran ja se seikka helpotti matkustamista huomattavasti. Lisäksi taustalla vaikuttaa tietysti Filippiinien alkuperäinen kulttuuri. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttamishaluisia, lapset todella aurinkoisia. Filippiineillä on myös synkempiä puolia, joita ei mainosteta. Kaksi sanaa, köyhyys ja korruptio, näkyvät ja/tai vaikuttavat kaikkialla. Maa, joka oli aikoinaan Aasian rikkaimpia, on kokenut rajun pudotuksen yhdeksi köyhimmistä. Joka paikassa on paljon huonokuntoisia rakennuksia, myös slummia. Tavallisen filipinon elinolot näyttävät länsimaalaisen silmiin kurjilta. Maan kokonaisbruttokansantuote on Suomen kanssa samaa luokkaa, mutta se jaetaan 105 miljoonalla asukkaalla. Korruptio jyllää julkisessa hallinnossa valtoimenaan. Kysyttäessä asiasta tavalliselta filipinolta, vastaus oli, etteivät tavalliset filipinot ole korruptoituneita. Kelkka kuulemma kuitenkin kääntyy nopeasti, kun saa valtaa ja tilaisuuksia vetää välistä. Voi vain arvella, miten suuri osa koko valtion budjetista menee korruption myötä virkamiesten ja poliitikkojen taskuihin. Todennäköisesti prosentti on iso. Kaikki tuo raha on pois Filippiinien kehittämisestä yleisesti ja yleensä poliitikot myös sattuvat olemaan rikkaista perheistä. Köyhien ja rikkaiden kuilu on valtava, itseasiassa keskiluokan ja rikkaiden välinen kuilukin on. Rikkaat rikastuvat entisestään, köyhät köyhtyvät. Rikkaita tuo köyhien asema ei (karkeana yleistyksenä) juuri kiinnosta. Poliitikot tulevat usein jo monta sukupolvea politiikassa vaikuttaneista perheistä, jolloin asenteet siirtyvät kasvatuksen myötä seuraavalle sukupolvelle. Katolisena maana väestönkasvu on rajua ja köyhyys johtuu suurelta osin juuri siitä. Ihmisiä alkaa olla yksinkertaisesti liikaa. Se on vaikea ajatus omien arvojen pohjalta miettiessä. On kuitenkin ollut ilo huomata, että koulussamme on paljon nuoria opiskelijoita, joiden vilpitön tavoite on muuttaa tällä hetkellä vallitsevaa tilannetta. He uskovat, että yksittäinenkin ihminen voi vaikuttaa. Upea, voimakas ajatus. Toivotaan, että uusi sukupolvi todellakin kykenee muuttamaan tilannetta parempaan suuntaan.

Kontrasti

Kun tätä vertaa Suomeen...aika Filippiineillä on todellakin tuonut erilaista näkökulmaa moniin asioihin. Toki Suomessakin on omat ongelmansa eikä niitä kaikkia pidä vähätellä. Silti tämän kokemuksen jälkeen miettii hieman tarkemmin, mistä asioista on oikeastaan varaa valittaa? Hyväveliverkosto ei ole Filippiinien korruption rinnalla yhtään mitään. Politiikka ei sentään ole tiettyjen perheiden dynastioiden pelikenttä. Sosiaaliturva? Yksi maailman parhaimmista verrattuna ei mihinkään. Ilmainen yliopistokoulutus on tässä pääasiassa vain rikkaiden ulottuvilla olevien yliopistojen maassa täysi utopia. Opintotukeamme kadehtivat lähes kaikkien muidenkin maiden opiskelijat. Siis että teidän valtionne oikein maksaa opiskelusta? Uskomatonta! Nyt tosin näyttää Suomessakin siltä, että hyvän tilanteen säilyttämiseksi on tehtävä hyviä päätöksiä.

Kaiken kaikkiaan kevät Filippiineillä on ollut kokonaisuutena hieno kokemus, kannatti ehdottomasti lähteä! Huonoja puolia maasta löytyy kasapäin ja välillä jotkut asiat ovat ärsyttäneet paljonkin. Kuitenkin olemme molemmat sitä mieltä, että oli loppuen lopuksi hyvä asia, ettemme päässeet Australiaan vaihtoon. Filippiinit on länsimaihin verrattuna paljon eksoottisempi kokemus ja halpuuden vuoksi on ollut varaa matkustella huomattavasti enemmän. Ajatusmaailmaa ja asenteita aikamme täällä on kuitenkin haastanut toden teolla, positiivisessa mielessä. Erilaisuus ja täydellinen elinympäristön muutos on ollut henkisesti virkistävää ja on pannut miettimään asioita ja omia tavoitteita uusista näkökulmista. Lisäksi uskon, että kokemuksesta paljastuu ajan kuluessa myös täysin uusia puolia. Entä miten se yhteiselo on sujunut? Olemme asuneet koko kevään 20 neliön kopissa kahdestaan, tehneet suurimman osan reissuista kahdestaan, suuri osa vapaa-ajasta on kulunut kahdestaan. Erillään olemme olleet lähinnä koulupäivinä, parilla yksin tehdyllä reissulla sekä vapaa-ajalla lähinnä satunnaisesti. Tämä yhdistettynä osin erilaisiin luonteenpiirteisiin asettaa ihmissuhteen väistämättä ajoittain kovallekin koetukselle. Ongelmat on kuitenkin saatu ratkaistua keskustelemalla ja henkistä kasvua on tapahtunut puolin ja toisin. Matka jatkuu Australiaan hyvillä mielin ja sulassa sovussa! Ajatuksena on ostaa auto ja etsiä töitä. Tulevaisuus on epävarma, koska olemme täysin työmarkkinoiden armoilla. Jos tuhannen kilometrin päässä on mustikanpoimintaa tarjolla, ajamme sinne poimimaan niitä. On hauska nähdä, mistä sitä itsensä vielä löytää. Takaisin Suomeen olisi tarkoitus tulla viimeistään heinäkuun lopulla, mutta jos palkallista työtä ei tahdo löytyä, joudumme tinkimään tavoitteestamme ja nöyrtymään reissun päättämiseen suunniteltua aikaisemmin. 

Hyvää alkavaa kesää kaikille teille sinne Suomeen!
-Paulus