Banaue

Yksi reissukohde on ollut mielessä jo pitkään, mutta tähän mennessä on muut suunnitelmat ajaneet edelle. Kun aika Filippiineillä uhkaavasti lähenee loppuaan, täytyi keikka toteuttaa heti kun siihen vähänkään oli mahdollisuutta. Normikoulun lakattua tenttiviikolle sattui muutama vapaapäivä, joten ei muuta kuin nokka kohti Banauen 2000 vuotta vanhoja riisiterasseja, Unescon maailmanperintökohdetta Luzonin pohjoisosassa Cordilliera-vuoriston keskellä.

Paikalliset tykkää mutustaa riisiä, joten sitä täytyy viljellä vaikka mikä olisi. Riisinviljelyyn tarvitsee aika ronskisti vettä, joten oletettavasti vuoristo ei ole ihan paras paikka sitä harrastaa. Mutta kun tarpeeksi haluaa, sekin onnistuu. Filipinot aika kauan ennen konkistadorien päiviä ovat ruvenneet värkkäämään vuorenrinteeseen pengerryksiä ja kastelujärjestelmiä riisinviljelyä varten. Riisiterasseja on alueella kohtuullisen jäätävä määrä, jotenka maisematkin on aika spesiaalit.

Pauluksen tenttiaikataulut ei antanu myöten reissata tässä vaiheessa joten lähdin itsekseen liikenteeseen mukana pienoinen epävarmuus miten yksin käypi kalliiden oppeiden ym. kanssa. Aamulla Banaueen tullessa huolet hälveni. Matkalla tapasin israelilaisen Erezin, joka oli meikän kanssa aikalailla samalla suunnitelmalla liikenteessä. Hypättiin pienen ryhmän messiin jeepneyhyn, joka kuskasi meidät patikan lähtömestoille. Sieltä sitten tehtiin koko päivän haikki Batad-nimiseen tuppukylään, johon ainoa kulkupeli on apostolin kyyti. Riisirinteillä käpsiminen komeissa maisemissa oli mainiota hommaa, varsinkin kun porukkaan sattui muitakin mukavia tyyppejä Erezin lisäksi. Kelit oli mukavan kotoiset; lämpötila oli nippa nappa hellelukemissa ja epävakaisuuskin oli ihan kuin tutussa Suomen kesässä.

Kaverikuva Erezin kans

Oppaamme neuvoo pysymään kaidalla polulla.

Batadissa oli vesiputouksin. Kyllä kelpas jäähytellä! Taas oli fiilis kuin suomen suvessa.

Illan päälle Banauessa oli tarjolla kulturellia showta. Paikalliset jäpät ja mummelit esitti perinteisiä tansseja ja lauluja. Oli kyllä uskomattoman hupasen näköstä ja kuulosta hommaa!

Illan päälle palattiin Banaueen ja etiskeltiin Erezin kanssa katto pään päälle. Kaverin kanssa tultiin niin hyvin juttuun että oli suorastaan harmillista erota seuraavana aamuna kun Erez jatkoi matkaa Sagadan kaupunkia kohti. 

Matkalla viewpointille otettiin matsia paikallisen papan kans.

Ajattelin sitten ottaa päivän rennosti ja otin tricyclekyydin Banauen näköalapaikalle. Eikö mitä siellä tapasin lounaalla manilalaisen Leon ja Jamesin New Yorkista. Jameshan houkutteli lähtemään riisiterassien kautta paluumatkalle. Polku näytti aika selkeältä ja kuulemma reitin pitäis olla helppo. Lähettiin sitä sitten liikenteeseen, mutta ehkä 5 minuutin käpsimisen jälkeen yksi riisitäti kysymään siinä ohi kulkiessamme että minnes pojat on matkalla. Todettiin että Banaueen ni mama totes että voivoi nyt ootte ihan väärässä suunnassa. Mutta apukin oli lähellä. Riisimama huuteli meille poikansa Scottin(jota kahen tunnin taivallus ei tuntunu suuremmin innostavan) oppaaks muutaman euron palkalla. Aika hyvä tarjous varsinkin kun toinen vaihtoehto olisi ollut luovuttaa ja palata Banaueen tietä pitkin. 

Leo, James ja helteessä valuvat rillit.

Näköala.

Äiti ja poika neuvottelee opastusreissusta

Scott n' James käpöttelemässä. Koira kuvausrekvisiittaa. 

Banauen terassien läpi haikkaus oli vielä edellispäivän Batadin keikkaa hienompi setti. Maisemat oli erittäin muikeat ja polku kulki mukavasti riisiviljelmien ja viidakon rajalla ja läpi pienistä kylistä, joissa riisiä viljelevät perheet asustelee. Reittiä ei mainosteta niin paljon turisteille koska välillä polku tarkoittaa aikalailla 10cm levyistä betonipengerrystä. Patikka kuintekin sujui vallan mainiosti ja Banaueen päästiin erittäin tyytyväisinä siitä, ettei valittu tylsää vaihtoehtoa tietä pitkin. Jamesin kanssa käytiin vielä päivällisellä ennen kuin oli lähdettävä koppaamaan yöbussi takaisin Manilaa ja rästissä olevia kouluprojekteja kohti. Ensimmäinen yksin tehty reissu ylitti reippaasti odotukset, kiitos mainion kohteen josta löytyi mukavaa seuraa uskomattoman helposti!

-pete