Back to Pacific

Aurinkoa. Vettä ja suolaa. Nirhaumia, mustelmia ja auringonpolttamia. Vauhdin hurmaa ja onnistumisen riemua. Pesua ja linkousta ihan ilman lupaa. Päälle hyvää ruokaa, raukeaa lepäilyä ja paljon unta.

Kuulimme pitkästä aikaa aaltojen kutsua ja koska parhaat laineet käypi tällä hetkellä Tyynenmeren puolella, suuntasimme uudemman kerran Baleriin. Surffauksessa pätee kyllä sama ilmiö kuin useimmissa urheilulajeissa: mitä enemmän sitä tekee, sitä hauskemmaksi homma käy!

Menomatkalla jouduttiin toteamaan taas kerran, että ”It’s more fun in the Philippines!”. Viimenen suora bussi olikin lähtenyt etuajassa kun se oli tullut täyteen. Onneksi busseja menee ja päästiin vielä samana päivänä perille, tosin aikaa meni parilla paikallisbussilla töytyytellessä ehkäpä tuplat suoraan bussiin verrattuna. Rentoa suhtautumista rentoon toimintaan kannattaa harrastaa, nimittäin räyhäävät länkkärit ei suoranaisesti saavuta suosiota paikallisten keskuudessa. 

Linja-autopysäkki siellä jossakin. Tunnelma oli aikalailla Tex Willeristä. Vasemmalla hieno "aircon"-bussimme.

Eihän reissu voi ihan kokonaan mennäkään kuin Römsöösä. Muilta osin voi todeta viikonlopun kerrassaan onnistuneeksi!

Baleriin mennessä täytyy ylittää monta vihreää mäkeä.

Tänään on vietetty ylimääräistä vapaata Filippiinien viimeisimmän vallankumouksen ja Marcosin vallasta vapautumisen kunniaksi. Siitä ei ole kovin kauan aikaa, tarkemmin sanottuna juurikin 28 vuotta, ja mielenkiintoista onkin ollut jutella eri ihmisten kanssa paikallisesta politiikasta. Joidenkin mielestä  Marcos oli täysi diktaattori, toisten mielestä hänen aikanaan tapahtui paljon enemmän hyvää kuin nykyään. Kyllä suomalainen hallinto on aika hieno juttu kun korruptio ei ole ongelma ja vallanpitäjät eivät ole pääasiallisesti omaa etuansa hakemassa.

Rönsyilläänpä nyt sitten politiikan lisäksi tulevaisuuteenkin. Kolmen päivän kouluviikko edessä sisältäen opintomatkan pohjoiseen San Roquen padolle. Sitten alkakakin ajatukset olemaan mid-term break(lue: omaloma) -reissussa, jonka sivutuotteena saadaan viisumeihin lisää virtaa. Tavoitteena valloittaa Malesia ja Singapore. Ensi numerossa ehkäpä sitten sieltäkin kuulumisia.

-pete

Lungsod ng Maynila

Pienen flunssailun ansiosta pitkästä aikaa viikonloppu Manilassa. Aikaa tutkimusmatkailuun ja kohteeksi barangayt 710-720 yliopiston pohjoispuolella. Seutua, jossa kerskakulutus ei aiheuta pahoinvointia. Mukana tyhjät taskut, kamera ja avoin mieli. Köyhemmille alueille on varoitettu menemästä, mutta koko aikana en kohdannut minkäänlaista negatiivista kohtelua, en yhtään halveksuvaa ilmettä saati epäystävällisiä sanoja. Hymyjä, tervehdyksiä, ja mukavaa jutustelua kylläkin.

Posti kulkee, jos kulkee.

Koti.

Ei ole Emmaljungat.

Proud.

Koulukyyti.

Yhtä tyytyväisyysoppituntia kokeneempana

-pete

PS. Armaille lukijoille kerrottakoon tässä vaiheessa, että Filippinielomme loppuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä pääsiäisen tietämissä. Tarkat suunnitelmat ovat vielä muotoutumassa, mutta tavoite on joka tapauksessa vaihtaa pallon eteläpuolelle huhtikuun aikana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mitä todennäköisimmin syksyllä nähdään! Mutta vielä on monta monta postausta tiedossa ennen kuin elämä on niin pitkällä.

Underworld

Tämän reissun pääaktiviteetti oli laitesukelluskurssi! Olimme miettineet sen suoritusajankohtaa aivan alusta asti ja nyt oli sopiva sauma. Paikaksi päätimme samaisen Mindoron saaren, jolla jo vietimme yhden viikonlopun. Tällä kertaa olimme Sabang Beachilla noin parinkymmenen kilometrin päässä edellisestä matkakohteesta. Matka Manilasta saarelle oli jo tuttua juttua, ensin pari tuntia bussissa satamaan ja sitten tunti veneessä. Päästyämme paikalle huomasimme, että olimme sitten tulleet varanneeksi yöpaikan aivan rannan oikealta laidalta ja sukelluskurssin vasemmalta laidalta, kävelymatkaa noin vartti. Huh huh!

Majapaikkamme Reynaldo's Upstairs taka-alalla

Valitsimme "dive shoppimme" eli sukellusliikkeemme pääasiassa hinnan perusteella. Halvin hinta PADI Open Water Diver- kurssille (yleinen aloittelijoiden suoritettama sukelluskurssi) löytyi Sea Riders Dive Center- nimisestä dive shopista. Mennessämme sukellusliikkeeseemme tuli ensimmäisenä mieleen, että näinköhän kannatti valita se halvin dive shop? Sabang Beachilla on kymmenittäin sukellusliikkeitä ja ulkoisen ilmeen perusteella Sea Riders näytti olevan sieltä huonoimmasta päästä. Lisäksi kun aluksi opettajana toiminut nainen ei puhunut edes kovin hyvää englantia, ehdimme jo miettiä, mitä tulikaan tehtyä...

Onneksi ensivaikutelma petti ja pahasti! Seuraavana päivänä tapasimme kouluttajamme Markin dive shopin omistajan, joka osoittautui todella mukavaksi persoonaksi. Mereen mentiin sen pitemmittä puheitta harjoittelemaan sukelluslaitteiden käyttöä ja perusjuttuja. Muita peruskurssilaisia ei ollut, joten noita muita (mahdollisesti maakrapuja) ei myöskään tarvinnut odotella harjoituksissa. Sehän sopi ;). Pääsimme sukeltamaan kunnolla jo samana päivänä. Ei ihme, että Sabang Beach on todella suosittu sukelluspaikka! Veden alla odottaa hyvä näkyvyys, upeita koralliriuttoja, tuhatmäärin kaloja, ankeriaita, merikäärmeitä ja muita vedeneläviä. Pisteleviä meduusojakin oli aika paljon, varsinkin ilman märkäpukua snorklatessa. Vieläpä läpinäkyviä mokomat, ei huomannut ennen kuin nipisti. Näimme jopa jättikokoisen kilpikonnan (green turtle englanniksi) sekä tonnikalaparven. Kurssiin kuului yhteensä neljä sukellusta. Parhaimmillaan 55 minuutin sukellukset sellaisissa maisemissa tekivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen! Laitteilla sukellus antaa normaaliin pulahteluun verrattuna käsittämättömän vapaudentunteen. Oma noste säädetään neutraaliksi, jolloin on mahdollista leijailla painottomana pohjan tuntumassa ja katsella luonnon ihmeitä. Välillä voi kääntyä selälleen ja tiirailla pinnan suuntaan. Voltinkin voi heittää silloin kun siltä tuntuu! Kunhan muistaa, että vettä ei voi hengittää eli riskien otto ei tässä lajissa kannata.

Ready? 1,2,3, go!

Ok? Ok!

Kelluvan baarin alla sukeltelua.

Vedenalaista maisemaa, mutta ikävä kyllä ei läheskään parhaista paikoista, koska Markin GoPro:sta loppui akku.

Onhan tuo kuitenkin ihan siistin näköistä vähän vaatimattomammassakin paikassa :).

Seuraavan sukelluksen briefingstä.

Kouluttajamme Mark ei harrastanut jonkin tietyn opetussuunnitelman orjallista noudattamista, vaan opetti asiat siten että kurssi pysyi koko ajan todella rentona ja hauskana. Virallisesta, kirjallisesta loppukokeesta tuli 49/50, joten kaikki tarvittava tieto kurssilla opetettiin, vaikkakin tiukkapipoisuus oli kaukana. Lisäksi Mark kertoi, että Sea Rider rannan ainoa filippiiniläisen omistama liike, ja paikallisen yrittäjän tukeminen kannattaa aina. Varsinkin kaupungissa, jossa korruptio vaikuttaa yrityksien normaaliin toimintaan (ts. jos et maksa tiskin alta "odottamattomien ongelmien korjauksesta", vedentulo loppuu). Korruptio politiikassa ja päättäjien keskuudessa on Filippiineillä todella suuri ongelma. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla Markin kokemuksia asukkaana ja yrittäjänä Filippiineillä. On kuulkaa Suomessa useimmat asiat melkolailla mallillaan tähän maahan verrattuna! Tarkoitan siis yhteiskuntaan liittyviä asioita, en ilmastoa ;).

Mark

Lisenssi kourassa, seuraavia sukelluksia odotellessa!

Oppia kantapään kautta

Elämästä ei selviä takaiskuitta ja tyhmistä päistä kärsii koko reissukaksikko. Toissa viikolla tuli todettua, että täälläpäin tavara tuppaa olemaan liikkuvaista sortimenttia, vallankin jos se on arvokasta ja vähänkään heikommasti vartioituna.

Löyettiin koulun lähettyviltä hieno kauppakeskus jossa yliopisto-opiskelijat tykkää käyä pikaisia lounaita vetämässä ja aateltiin testata mukavanolonen mesta nimeltä Pasta Boy. Iloisesti siitä pastamme tilaamaan ja hetken oottelun jälkeen meitä kyseltiin kiireellä makaroonitörppöjä noutamaan. No matkaahan oli se rapiat viitisen metriä, eli eihän sitä suomipoika tavaroitaan moisella lenkillä tarvi. Hetki pyörittiin siinä tiskillä ennen kun saatiin oikeat purkit kouraan ja eikun hyvällä ruokahalulla äpöstää.

Olihan se aivan mukavan makusta, mutta sitten kamoja kasaillessa rupes tuntumaan että jotakin uupuu. Aikamme tongittua todettiin että joopa joo, Pauluksen puhelin ja meikäläisen rahapussi on tosiaan kismitty.

Ei auttanut ku oottaa seuraavaa päivää ja guardien kanssa kattelee valvontakameraa. Siitähän se oli mukava kattoa kuinka helppo se on putsata pöytä ohikulkiessaan. Kaiken lisäks roisto oli vallan varakkaan opiskelijan näkönen heppu. Pääguardi sano tunnistaneensa kaverin eli pieni mahollisuus olis saaha äijä kiinni jos vielä eksyy ko. kauppakeskukseen. Tähän mennessä kuitenkin on osannu pysytellä muualla.

Tästä ne roippeet lähti. Etualan nurkkapöydästä käytiin tiskillä ja sillä aikaa ehti kaikenlaista tapahtumaan. 

Onni onnettomuudessa mun osalta on se että pidin lompsassa vaan koulun id-korttia ja  pakollisen vähän käteistä. Paulus kävi tutustumassa paikallisiin lainvalvojiin ja putka-asukkeihin poliisilaitoksella ja toiveissa on saada vakuutuksesta korvausta hävinneestä omaisuudesta.

Eli loppujen lopuks vahingot on lähinnä henkisiä kolhuja. Kyllähän sitä nimittäin pitää torspo että tuolla lailla kamojansa jakelee.

Tavaroistaan huolehtimaan opetellen

-pete

Safkaa

Nälkäinen opiskelija tarttee ruokaa elääkseen. Mutta mikä neuvoksi kun Juvenes ja Kelan ateriatuki ovat kaukainen muisto vain? 

Täälläkin on onneksi törmätty samaan näläntunteeseen kuin kotikonnuillakin, joten evästä löytyy ainakin joka toiseen lähtöön ja kaiken lisäksi ruoka on ehkäpä puolet halvempaa kuin Suomessa. Ongelmallisinta suomalaiseen salaattikulttuuriin tottuneelle on ollut löytää lautaselle riittävästi flooraa,  ja nyt en puhu margariinista. Hedelmäosasto toimii kuitenkin lähituotannon ansiosta aika mukavasti, ja niitäpä tuleekin sitten nautittua ahkerasti.

Laiskuuden, välineiden puutteen ja poskettoman halpojen ravintelihintojen takia kokkailu on jäänyt tähän mennessä minimaaliseksi. Sen sijaan pari lämmintä ruokaa tulee syötyä ulkona päivittäin. Kun edullisen filppariannoksen saa 1-1,5 euroon, ei evästys kosauta budjettiakaan.

Filippiinobestis Michaelin kanssa tuli ensitapaamisella puhetta kahvinjuonnista ja kaveri lupasi antaa mulle paketin parasta paikallista. Unohdin jo koko asian, mutta kuinka ollakaan kaveri soitti yks ilta että nyt mulla olis se kahvi minkä lupasin. Olin ihan ällikällä lyöty että käytännössä tuntematon kaveri antaa moisen lahjan. Rupateltiin pitkät tovit ja sen jälkeen on nähty aina kun on sattunu saumaa. Ele teki vaikutuksen!

Kun kahvinkeitintä ei viitsi hankkia, täytyy vähän taiteilla suodatinpussin kanssa. Muovisia suodatintötteröitäkään ei tunnu saavan mistään. Mutta käy se näinkin.

Tämän tummempaa leipää ei aamukahvin kaveriksi ole löytynyt.

Ananas maksaa kadunvarren torilla 25 pesoa eli about 50 snt, joten näistä kelpaa nauttia.

Silog on perinteinen filippiinoruoka, joka koostuu riisinökkösestä, kananmunasta ja jostain lihantapaisesta, jonka mukaan evään nimen alkuosa muodostuu. Kuvassa bangus-nimisen kalan kanssa tarjottava bangsilog. Muita variaatioita ovat mm. tapsilog(lihanpaloja), tosilog(makeita lihanpaloja) ja longislog(nakkimakkaroita). Nimen loppuosa tulee yllättäen valkosipuliriisistä(SInangag) ja paistetusta munasta(itLOG). Tämmöisen saa siihen 1,5 euroon.

Paikallinen Juvenes on nimeltään Perico's ja sielläkin riisi on aikalailla ainoa vaihtoehto.  Tämmöinen satsi maksaa pari euroa, joten hinta-laatusuhde ei kyllä Juvenekselle pärjää. Miellyttävä puutarhamiljöö tosin hakkaa Edisonin betoniseinät mennen tullen!

Eli kotiväki voi huokaista helpotuksesta, nälkäkuolema ei uhkaa!

-pete

Tropiikin yö

Taas on yksi reissu heitetty, tällä kertaa Hundred Islands- nimiseen kansallispuistoon reilun viiden tunnin bussimatkan päässä. Kansallispuistojahan perustetaan yleensä jollain tavalla erityislaatuisille alueille. Siis kansallispuisto Filippiineillä? Pakkohan se on käydä katsomassa! Kanssamatkaajiksi oli alun perin lähdössä meidän lisäksemme kuusi muuta vaihtaria. Määrä kuitenkin kutistui ensin kolmella ja sitten lähtöaamuna(!) vielä kolmella: "Something important has come up." -> "Without person x, it would be too expensive." -> "Jep, siis asiahan on ihan ok, ei mahda mitään, ensi kerralla sitten, kiitos että ilmoititte (tuntia ennen lähtöä)". Kulttuurieroja? Lähdimme siis Peten kanssa kahdestaan onnellisina siitä, ettemme olleet onnistuneet varaamaan huonetta viidelle puhelimitse.

Tavallista tienvierusnäkymää bussimatkan varrelta

Perillä teimme hieman hintavertailua kiertämällä kolme potentiaalista yöpaikkaa ja onnistuimme saamaan siistin huoneen hintaan 700 pesoa yö (eli 14e, reilusti alihintaan). Paikan omistaja järjesti meille veneen seuraavaksi päiväksi. Kalastusvälineidenkin vuokraus oli mahdollista. Arvatkaa vuokrasimmeko?

Auringonnousu yöpaikan parvekkeelta

Heräsimme kuuden maissa ja lähdimme kiertelemään veneellä kansallispuiston saaristoa. Vene ja sen kolme miehistön jäsentä (vanhempi mies, nuorimies ja pikkupoika) olivat käytössämme koko päivän. Siis...kahdella opiskelijapojalla Suomesta on varaa vuokrata vene miehistöineen koko päiväksi täysin omaan käyttöönsä ilman henkilökohtaista konkurssia (25e per nokka). Ainoa miinus olivat kalastusvälineet. Toisessa virvelissä oli ehkä viisi metriä siimaa, mutta kela toimi kohtalaisesti. Toisessa oli reilusti siimaa, mutta kela ei toiminut kunnolla vaan osia putoili satunnaisesti, mm. kammen nuppi ja kotelon puolikas. Kalastuspuoli jäi siis, harmillista kyllä, vähän vähemmälle. Pikkupoju onnistui kuitenkin saamaan kalan sillä viidellä metrillä siimaa!

Saaristoa

Hienot on kalapaikat pojan kotikulmilla...

Lapu lapu- merkkinen kala. Selkäevät kuulemma myrkyllisiä.

Paattimme

Maisemaa suurimman saaren huipulta

 Päivä kului mukavasti saaristossa kierrellessä ja hiekkarannoille rantautuessa. Iltapäivällä vene jätti meidät eräälle saarelle, tulisivat kuulemma aamulla hakemaan. Suunnitelmissa oli siis nukkua yö saarella riippumatossa. Paikka oli tähänastisista maastoyöpaikoista selvästi eksoottisin! Yö tuli, yö meni, mutta mieleen jäi taas yksi upea kokemus.

Kiven takana rantapuissa riippumatot

Auringolaskun jälkeen

Havaitsimme, että tropiikissa retkeily eroaa hieman Suomessa retkeilystä. Ensinnäkin ilmankosteus yöllä taitaa olla lähellä sataa, mikään ei kuivu vaan kuivakin kostuu. Lisäksi nukkumaan on mentävä iho ja hiukset täynnä meriveden suolaa. Tai no, ihoon on päivän mittaan hierottu puoli purkkia aurinkorasvaa, joten iho voi olla vain puoliksi täynnä suolaa. Itse havaitsin sandaalinkärkeni perusteella, että joku oli joskus käynyt asioillansa rantahietikon lehtikasassa... Anyways, vene haki meidät aamulla sovittuun aikaan pois saarelta mantereelle. Sitten bussilla takaisin Manilaan, keskustelunaiheena seuraavat reissut. Ja se, että ulkona yöpyminen tekee reissun astetta rankemmaksi ;).

-Paulus