Butanding tarkoittaa paikallisella kielellä valashaita. Sellaisen kanssa snorklaaminen oli tämän viikonloppureissumme päätarkoitus. Lähdimme puoli kahdentoista aikaan Manilasta yöbussilla kohti Donsolia. Donsol on pieni maalaiskaupunki, joka eli pääasiassa maataloudesta ja kalastuksesta, ennen kuin tieto merenlahden valashaista levisi suuren maailman tietoon. Bussimatka Manilasta kesti 11 tuntia (keskinopeus ehkä 35 km/h (!)) ja siihen päälle vielä lähes puolentoista tunnin minipakettiautomatka kohteeseen. Nukuttua tuli ehkä yhteensä tunti (tiet todella töyssyisiä, bussinpenkit päällystetty muovilla eikä turvavöitä -> luisuminen kerran minuuttiin), mutta Pete sai ilmeisesti nukuttua hieman enemmän. Nukkumaan ehtii kuitenkin kämpillä Manilassa, reissussa ei sen väliä!
 |
Amor Farm Beach Resort |
Levitimme tavaramme majapaikkaan (kiva farmihenkinen resort meren rannalla) ja lähdimme samana iltana bongaamaan tulikärpäsiä. Kyseessä oli opastettu veneretki läheiselle joelle, jonka rantapuihin tulikärpäset kokoontuvat aina illan tullen. Tämä tulikärpäslaji harrastaa muodostelmavilkuntaa eli koko parvi vilkkuu samassa tahdissa. Vanhan paikallisen uskomuksen mukaan tulikärpäsparven valitsema puu on lumottu ja siinä asuu keiju. Kirkkaan tähtitaivaan alla, viidakon äänet ympärillä, retki oli todellakin taianomainen kokemus! Jopa joen vesi oli hengessä mukana, se nimittäin säkenöi valoa, kun sitä loiskutteli kädellä. Ilmiö johtuu valoa tuottavasta planktonista. Valitettavasti oli niin pimeää, ettemme saaneet hyvää valokuvaa retkestä.
Seuraavana aamuna heräsimme kukonlaulun aikaan kuudelta (pihapiirin kukot kylläkin kiekuivat iloisesti myös päiväsaikaan) ja lähdimme valashainbongausretkelle. Veneitä lähti rannasta tusinan verran, jokaisessa kuusi innokasta turistia. Meidän veneeseemme sattui suomalainenkin reissaaja. Jokaisessa veneessä oli lisäksi kippari ja pari "spotteria", jotka tähystivät tolpan nokassa valashaita. Kiertelimme lahdella kolmisen tuntia, mutta valashaita ei vain näkynyt ja jouduimme palaamaan kuivalle maalle näkemättä muuta kuin lentokaloja. Harmittelimme hieman, ettemme tulleet Donsoliin parhaan sesongin aikaan maaliskuussa.
 |
Ensimmäinen bongausretki |
 |
Mihkä ne möröt on mennynä. |
 |
Täydellisen muotoinen tulivuori, Mayon Volcano |
Seuraavana aamuna heräsimme taas kuudelta uuteen yritykseen. Näytti jo
pahasti siltä, ettei tullut kesää silläkään kertaa, mutta loppuvaiheessa
miehistö huomasi, että muut veneet olivat kerääntyneet yhteen paikkaan.
Sinne siis ja äkkiä! Saavuttuamme paikalle, pari ryhmää oli jo meressä.
Hai oli kuitenkin sukeltanut syvemmälle, eikä kukaan ollut nähnyt sitä
veden alla. Veneet jäivät pyörimään paikan ympäristöön, mutta
uusia havaintoja ei vain tullut. Osa veneistä lähti jo rantaankin.
Meidän veneemme ystävällinen miehistö jäi vielä ylimääräiseksi ajaksi
etsimään nähtyä haita. Sitten onnisti! Jotenkin ihmeellisesti eräs
miehistön jäsen huomasi, että melko kaukana olevalla toisella veneellä
oli jotain meneillään. Ajoimme paikalle ja oppaamme käski hyppäämään
saman tien mereen. Veden alla odottikin mahtava näky: iso valashai.
Snorklasimme parikymmentä sekuntia sen vierellä, jonka jälkeen se
sukelsi syvemmälle. Hetki oli lyhyt, mutta unohtumaton! Meillä
kävi todella hyvä tuuri, olimme nimittäin lopulta ainoa vene, joka pääsi näkemään valashain sinä päivänä.
 |
Gogogo. |
 |
Lumps. Saatiin kanadanpoika Charlesilta ihan maukasta Goprokuvaa pinnan alta. |
 |
On se melko möhkö!
|
 |
Kyllä se hai on ainaki pyrstöstä päätellen. Ei kumminkaan vissiin mikään planktonia isompi maistu. |
Illan vietimme hyvillä fiiliksillä kahden veneessä olleen pariskunnan kanssa (Kanadasta, USA:sta ja Alankomaista). Aamulla sitten vielä yksi aikanen herätys klo 05:15, jotta ehdimme lennolle takaisin Manilaan. Kouluakin täytyy käydä...seuraavaan reissun suunnittelun ohessa.
-Paulus
Kylläpä oli taas mukava lueskella :)!! Kiitos siis postauksesta. Reissu kuulosti mahtavalta ja vaikkei niitä kuvia kaikesta saakkaan ni onneks muistot pysyy verkkokalvolla ;). Aikamoinen tuo bussimatka kohteeseen, heikomman peppu olis voinu puutua...
VastaaPoistaMieletöntä, ei sitä paljon muuta voi sanoa!
VastaaPoistaOisin maksanu aika paljon, jos oisin saanu olla tulikärpästen, keijujen ja välkehtivän veden yössä mukana! Ja sukellella isojen kalojen rinnalla, se on ehkä Elämää, luulisin...
-Veela
V.a.u.t.s.i! - Lalli
VastaaPoista