Manila, Filippiinit

Loppumatka sujui ongelmitta. Lentokoneesta Manilan kentällä poistuessa ensimmäisenä tunteena kosteus ja lämpö. Ulkolämpötila oli yhdentoista aikaan illalla 26 astetta. Suomen loppusyksyn jälkeen se ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan pahalta ( :D ). Etukäteen hieman mietitytti, kuinka vaikeaa tällaiseen kuumuuteen on sopeutua, mutta ilmastoitujen sisätilojen ansiosta sisälämpötilat ovat mukavia.

Lentokentältä lähdettiin De La Sallen yliopiston järjestämällä vuokra-autokyydillä kohti yöpaikkaa. Tällainen järjestely oli toki mukava ja turvallinen, mutta uudenkarhean Nissanin takapenkillä matkustaminen öisessä Manilassa pani heti matkan alkumetreillä ajattelemaan omaa asemaansa maailmassa. Rikkaiden ja köyhien kuilu näkyi rakennuksissa todella selkeästi, vierekkäin oli erivärisistä paloista koottuja sekä moderneja rakennuksia. Kaduilla oli puolenyön aikaan vielä paljon ihmisiä. Yksi perhe ajoi moottoripyörällä nähtävästi koko omaisuutensa mukanaan, päällimmäisenä lastenrattaat. Monet (mm. pariskuntia lapsineen) nukkuivat moottoripyörien sivuvaunuissa olevissa telttakopeissa. Nainen tuli pyytämään almuja auton ikkunaan koputtamalla keskellä vilkasta liikennettä kapalo sylissään. Joku ajoi skootterilla kolarin ja ohikulkijat auttoivat itsensä satuttaneen näköisen miehen ylös. Mikä lie onkaan hänen tilanteensa, jos vaikkapa vakuutuksia ei ollut? Samaan aikaan kohteliaan, ahkerasti tööttiä käyttävän autonkuljettajan ajettavana ollessa tunteet olivat melko ristiriitaiset. Toisaalta kaikki oli itselle uutta ja oli hienoa päästä täysin erilaiseen maahan; toisaalta joidenkin paikallisten ihmisen elämäntilanteen näkeminen oli vähän kurjaa.

Yö vietettiin hostellissa kymmenen hengen huoneessa, jossa oli silloin pari reppureissaajaa nukkumassa. Ennen matkaa mietitytti, kuinka niin kuumissa yölämpötiloissa saa edes nukuttua, mutta ilmastointi osoittautui niin tehokkaaksi, että huoneessa oli jopa kylmä. Seuraavana päivänä lähdimme käymään yliopistolla, joka on hieman vanhahtava mutta perinteikkään näköinen rakennuskompleksi. Sen jälkeen kävimme läheisessä ostoskeskuksessa ostoksilla. Ensihuomioita Manilasta: kaupungin koko on valtava, kadut ovat roskaisia, liikenteessä liikkuu ties minkälaista menopeliä, kaikkialla on vartijoita (joista joillakin on haulikko tai rynnäkkökivääri), tavaratalossa myyjiä joka nurkalla monta (sivuhuomautuksena, reppumme tarkastettiin ovella "normaalisti" aseiden varalta), kaduilla joko ruoan tai jätteen haju ja viimeisenä: länsimaisuus kääntää katseita. Kuulumme selkeään vähemmistöön. Outo tunne. Filippiiniläiset ovat kuitenkin mukavan oloisia, vaikkakin koordinaattori yliopistolla käski pitää omista tavaroista hyvää huolta kaupungissa liikkuessa.

Kaiken kaikkiaan ensivaikutelma on melko lailla odotuksien mukainen: lämmintä, hieman köyhää, mutta ennen kaikkea erilaista!

Hostellista

Manila

Kadulta