lauantai 10. toukokuuta 2014

Hakemista

Pitkästä aikaa kirjoitellaan, mutta syynä ei ole se, etteikö mitään olisi tapahtunut. Oikeammin tapahtumaa on ollut sen verran paljon, ettei sekavasta elämästämme parina viime viikkona olisi varmaankaan saanut mitään järkevää kerrottua. Aussielon suunnitelmat ovat vaihtuneet niin tiuhaan, ettei itsekään ole aina tiedetty mitä seuraavana päivänä tulee tapahtumaan. 

Ensimmäinen viikkomme Australiassa vierähti Brisbanessa kolmen huoneen solukämpässä, jonka sai vuokrattua päivä kerrallaankin. Saimme paikasta vinkin Tuukalta ja Markukselta, jotka olivat kämpässä asuneet viimeiset kolme kuukautta. Pojat olivat lähdössä Suomeen, joten teimme läpsystä vaihdon ja ostimme pojilta reissukaaran. Win-win tilanne kerrassaan kun sattui päivämäärät juuri sopivasti kohdilleen. 

Hommattiin siinä viikon mittaan kaikki perustarpeet kuten pankkitili ja liittymä ja alettiin ankaraan työnhakuun. Siinä sivussa kävin testaamassa paikallista julkista terveydenhuoltoa kun muinainen trooppinen flunssa paheni uudemman kerran. Antoivat iloista ilmaista palvelua ja reseptit hyviin mömmöihin, joten tätä kirjoittaessa tauti on jo pois tiessään.

Työnhakuhan osoittautu mamulle melko hankalaks. Soiteltiin aika reilusti sinne tänne ja lopulta todettiin että Brisbanesta töiden saaminen veisi viikkoja, ja maaseudun farmihommia saa vain paikan päältä kyselemällä. 

Eihän siinä sitten muuta kuin baanalle. Suunnattiin pohjoiseen Gayndahiin jossa kuuleman mukaan sitruksenpoimintaa olisi tarjolla. Paikan päällä todettiin että kulmilla on backpackereita aivan läjäpäin hakemassa olemattomia töitä. 

Evästä Gayndahissa, jossa ei olisi vähempää voinut töitä olla tarjolla.
Homma meni sitten lomailun piikkiin kunnes saatiin työhaastattelukutsu Brisbaneen suomalaisten suosimaan kylmävarastoon. Kiireellä ajettiin haastatteluun vain todetaksemme että näin pienille pojille ei kylmävaraston pomolla ollut aikaa muutamaa minuuttia kauemmin. Kaikkia ei ole tehty lihalaatikoiden nosteluun.

Sitten olikin jo kohtalainen valinnan paikka. Ainoa vähänkään lupaava työsauma olivat etelän appelsiinisesonki, jonne kaipailtiin porukkaa satamäärin. Yhden työtarjouksen perässä lähdimme lopulta ajamaan 1700 km matkaa kohti Mildura-nimistä hedelmäkaupunkia New South Walesin ja Victorian rajalla. 

Siellä jossain välillä oli päässy vähän elukat karkuun.

Pakollinen kengurukyltti ja tasasta baanaa.
Perille kun päästiin, selvisi, ettei luvattua majoitusta ollutkaan järjestetty ja työtkin alkaisivat kuuleman mukaan vasta perjantaina, vaikka alunperin aloituspäiväksi luvattiin maanantaita. Koko homma oli aikalailla huijausta ja taas oltiin tyhjän päällä. Muutaman kerran teki jo mieli luovuttaa koko homma, lähteä automatkailemaan Australian ihmeet läpi ja lentää äkkiä pois.

Seuraavana päivänä kuitenkin päätettiin hakea alueelta muita hommia ja löydettiin pari paikkaa, jossa luvattiin töitä seuraavaksi päiväksi. Näistä valkkasimme sitten uuden kotimme, Mungo Lodgen. Paikka on omakotitalo keskellä outbackkia eli paikallista ei-mitään. Täällä nukutaan about 20 hlön sekadormissa ja evästä laitetaan ulkoterassilla olevassa keittiössä. Kelit on yöllä vallan viileät, ehkäpä +5, joten täällä aamukahvin juominen ei aiheuta vuolasta hikoilua. Päivällä noin 20 asteen lämpötilat on kuitenkin ihan mukavat vallankin työntekoon.


Uusi kotimme Mungo Lodge

Etupihalta löytyy nuotiopaikat ja kaikki

Meidän ulkoilmakeittiö. Kylmyyttä lukuunottamatta vallan viihtyisä paikka, tosin toisinaan suhteellisen jäätävällä siivolla.
Näitä kavereita pyörii pihapiirissa

Ruokataukoa rusinapellolla. Työnkuva on saksia rypäleterttuja ja latoa ne laatikkoon. Laadun pitäisi olla haluttua ja homman tapahtua kohtuullisen nopeasti, mutta lopulta homma on aika leppoisaa. Tuntipalkattu työ on poimintahommissa harvinaista luksusta.

Tämän viikkoa on sitten poimittu rusinaa ja pohdiskeltu tulevaisuudensuunnitelmia. Työt tuppaa olemaan vähän epävarmoja koska sateella ei töitä tehdä ja mikään ei takaa että töitä muutenkaan olisi vaikkapa ensi viikolla. Nyt kuitenkin rusinahommaa pitäisi muutamaksi viikoksi olla, joten päätimme oleskella vielä kuukauden päivät näillä nurkilla. Jos tienesti jää vähälle, ainakin porukka on mukavaa ja tällainen kommuunielämä kokemus sinänsä. Koko kesää emme silti uskaltaneet täällä ryhtyä viettämään kun rahaakin täytyisi jossain välissä tienata. Muiden töiden hakeminen täällä innostaa erittäin vähän, koska hyviä paikkoja ei tosissaan ole tarjolla kuin erittäin onnekkaille ja kärsivällisille hakijoille.

Tämähän tarkoittaa siis sitä että tulemme Suomeen jo kesäkuun puolivälissä! Tarkoitus on sitten vääntää kesätöitä vielä kotimaassa missä tuloista voi olla vähän varmempi. Tänään varattiin jo lennot ja lautta Turkuun, jonka satamaan laiva saapunee 12.6. Joku varmaan hoksaakin, että paluumatkan kanssa harrastettiin pientä budjettimatkailijan kikkailua. Kun ei ole kiire, niin sehän kannattaa. Paluumatka Australiasta kustantaa vähemmän kuin muinainen lento Manilaan(!)


Viime viikkojen kulkurielämä ja maahanmuuttajan leikkiminen on taas opettanut monta asiaa, vaikka enää ei olla lähellekään tropiikissa. Ei hassumpaa kokea tämmöistäkin.

-pete

1 kommentti:

  1. Oijoijoijoi!! Jäbät Suomeen. Pitäspä kikkailla itteniki pipipahtamaan että vois heittää läysää.

    VastaaPoista