Näin sitä vain päästiin kotimaan kamaralle. Suomineito otti Turussa vastaan asiaankuuluvasti lohduttomalla vesisateella. Olisin muuten halannut mutta sade vesitti hempeät tervehdykset. Sisäinen vuodenaikakello on ihan sekaisin 4kk kesän, 1,5 kk syksyn ja parin päivän helteen jälkeen mutta näemmä täälläkin tosiaan on ehtinyt jossain välissä kesän pukkaamaan.
Yleensähän se on näin että kun luulee homman olevan jo paketissa niin alkaa vasta tapahtua. Näin kävi sitten Kuala Lumpurin tuliterällä lentokentällä. Pitkähtkön siivun Adelaide-KL jälkeen mieleni minun teki hieman kasvoja huuhtoa lentokentän vessassa. Virhe. Varsinkin jättää (taas!) ne lasit siihen lavuaarille siksi aikaa kun kuivaa naaman paperilla parin metrin päässä. Toinen kahdesta tuntemattomasta sankarista totesi sillä aikaa tarvitsevansa laseja minua enemmän, joten siinä sitä sitten oltiin puolisokeana lentokentän vessassa. En tosiaan tiennyt että silmälasit voi olla houkutteleva kohde lipastaa. Keksin kuitenkin hyviä potentiaalisia käyttömahdollisuuksia rillien uudelle haltijalle:
1. Leikkuuttaa silmät lasikilla sopiviksi kyseisille likinäkö-hajataitto-linsseille
2. Spreijaa linssit mustaksi ja myy kakkulat hyvään hintaan turisteille aurinkolaseina
3. Käyttää laseja polttolasina (valoa hajottavat koverat linssit eivät tosin parhaat tähän tarkoitukseen)
4. Etsii Facebook-ilmoituksella laseille sopivan käyttäjän (varmasti useita maailmassa)
5. Antaa kakkulat lapsille leikkikaluksi. Maailma näyttää niiden läpi hassun sumealta.
Toki kävin kentän vartijoilta kysymässä apua, kun luulisi lentokentällä riittävän valvontakameroita ja tapahtuma-aika oli tarkkaan tiedossa. Mutta. Vessoissa ei ole valvontakameroita, ja muita kameroita ei voi käyttää/tallenteita katsoa. Ei vaikka kuinka monta kertaa yrittäisi asian selittää. Kohtuullisen avuton tilanne. Hyvä puoli risukasassa on se, että kehykset olivat jo kertaalleen katkenneet ja kasassa pikaliimapatentilla. Eli lasien uusinta olisi ollut edessä melko pian joka tapauksessa. Toivotaan taas Pohjolalta anteliasta mieltä.
Ei annettu KL:n välikohtauksen pilata Bangkokinlomaamme, vaan vietettiin vallan mainiot pari päivää Thaimaan pääkaupungissa. Manilaan verrattuna kaupunki on todella siisti ja smogiakaan ei ollut mailla halmeilla. Kaupungissa olosta pystyi nauttimaan ihan sellaisenaan. Maanantaina käytiin tsekkaamassa parit buddhatemppelit, ja olihan ne jäätävän kokoisia ja näköisiä mestoja. Tiistaina ehdittiin turisteilla eläintarhassa ja vesipuistossa. Ja tottakai nautittiin halvasta ja todella hyvästä thairuoasta. Paluulentoa täytyy sen verran mainostaa, että jos haluat lentää kauas eli Bangkokiin, on Norwegian aika hyvä vaihtoehto. 200-300 €urolla suuntaansa pääsee erittäin miellyttävällä Boeing 787 Dreamlinerilla suoralla lennolla Tukholmasta. Rapiat 12 tuntia ja olet Suvarnabhumin kentällä.
Semmonen reissu se oli. Koko keikasta on hankala tehdä kovin tiivistä yhteenvetoa, niin paljon on viimeisen viiden ja puolen kuukauden aikana ehtinyt tapahtua. Ikimuistoinen kevät tämä on ainakin ollut. Paulus pohdiskeli filippiiniaikoja ansiokkaasti jo aiemmin, ja kun siihen lisätään vajaan parin kuukauden backpackerelo Australiassa, on kokemusplakkariin kertynyt aikamoinan läjä uusia asioita.
Reissuun on mahtunut sekä hyviä että nahkeampia päiviä, mutta kokonaisfiilis on todella reippaasti positiivisen puolella. Saimme näkemystä kahdesta mantereesta, viidestä maasta, kolmesta isosta uskonnosta ja kielistä varsinkin englantia pääsi treenaamaan oikein kunnolla. Pääsimme toteamaan, että Kaakkois-Aasia on matkailukohteena aika hieno paikka vaikkapa Eurooppaan verrattuna ilmaston, maisemien(maalla, merellä ja pohjalla), kulttuurikokemuksen, ihmisten ystävällisyyden ja hintapolitiikan puolesta. Luulenpa, että siellä tulee käytyä vielä uudemmankin kerran.
Maailman mittasuhteista sai aivan uuden käsityksen. Nyt näkee Suomen ja oman elämänpiirin eri tavalla suhteessa siihen, miten paljon maailmassa onkaan paikkoja ja ihmisiä, jotka elävät aivan toisenlaista elämää. Vaikka reissussa nähtiin paljon hienoja paikkoja, ei vielä ole tullut vastaan paikkaa, jonka asujaimia kohtaan tarvitsisi tosissaan olla kateellinen. Kyllä Suomi ja Pohjoismaat on erittäin hyvä paikka elää.
Tähän päättyy reissublogimme. Kiitos sinulle, joka olet jaksanut pysytellä matkassamme loppuun asti!
Näitä ja lukemattomia muita hetkiä tulee muisteltua vielä monta kertaa.
