Internationalismi

Tässä parina viikonloppuna on vihdoin saatu reissuille mukaan vaihtari- ja muita kaiffareita. Päätettiin houkutella japsitoveri Yusei mukaan jonnekin biitsille ja lopulta päädyttiin lähtemään kolmannenkin kerran Puerto Galeraan Mindoron saarelle. Paikka kun on tuossa ihan naapurissa(ainoastaan 3h matkan päässä) ja vielä ihan mukava mesta. Saatiin lisävahvistukseksi vielä indonesialaisvaihtarit Izul ja Kharris, joten poikaporukassa oli väriä melkeen joka lähtöön.

Otettiin taas mopedit alle ja käytiin tsekkaamassa yks vesiputous, johon ei harmillisesti päästy pulikoimaan. Ajeltiin ympyrää ja käytiin kauhistelemassa ampumaradan hintoja ja paikan pomoa, joka oli suorastaan suomalaisen tyly heppu. Äänestettiin sitten jaloilla. Muuten notkuiltiin ja pulikoitiin biitseillä kera pienen snorklailun. Mikäpäs siellä oli opetella uimaan(Yusei uudesta taidostaan enemmän kuin mielissään!). Lupsakka reissu kaikin mokomin.

Ekaa kertaa aitoa bukoa. Kätevä eväs kun ruoka ja juoma on samassa paketissa, puhumattakaan lusikasta! Huom. julistuksellinen mopon avaimenperä kaulassa.

Mindorolla on mukava pörytellä mopedilla.

Männä viikonloppuna sitten lähdin Yusein ja brassipariskuntamme Thiagon ja Jéssican kanssa koulun ”kv-kerhon” ja retkeilyklubin järkkäämälle reissulle, jonka kohteena oli Calaguasin neitseellinen paratiisisaari älyttömän bussimatkan päässä Manilasta. About 10h matkan päätteeks asetuttiin venekuskimme luo oottelemaan valosan tuloa ja sateen(!) loppumista. Kuinka ollakaan, tropiikin ilmasto teki tepposet, ja paikallinen coast guard kielsi meitä lähtemästä merelle liian kovan merenkäynnin takia. Kehnon kelin takana oli etelän suunnalla Visayasilla huidellut jonkinasteinen taifuuni, jonka rippeitä näkyi Luzonilla asti. 

Jouduttiin sitten toteuttamaan suunnitelma B, jonka kohde oli Bagasbas-niminen surffimesta hetken matkan päässä. Mullehan surffaaminenkin passas ihan mainiosti, vaikka sateinen tuulinen keli ei aivan sitä parasta biitsillä toki olekaan. Uskomatonta oli, miten paikallisilta onnistuu pesonvenytys matkaillessa. Puoli-ilmasen telttaretken hinnalla mentiin sitten komiaan Palaceen yöpymään, surffattiin ja vielä syötiin hyvät ravintolaeväät. Kyllä olisi jäänyt turisteilta tuommoset diilit neuvottelematta.

Pilipinotovereita

Melkein koko porukka lounaalla

Meiän Palace

Yusei, Thiago ja Jéssica tsekkaa poolin puhtausastetta

Japanilaisnaisen australialainen aviomies heittää juttua lapsille.

Oma osansa oli kaupungin mayorilla, joka tunsi ennestään yhden porukastamme ja tuli meitä morjenstamaan. Mayor jeesasi meitä majoituksen kanssa ja tarjosi sunnuntaiaamiaisen omaan piikkiinsä. Tavattiin aamiaisella myös mayorin seurana ollut japanilaisnainen, joka oli ollut aikoinaan kaupungissa vapaaehtoistyössä lasten parissa ja joka nyttemmin visiteeraa paikassa silloin tällöin. Yusei oli aiheesta vallan kiinnostunut ja käytiin sitten morjenstamassa muita japanilaisia vapaaehtoisia leikkipuistossa ynnä ko. naista hyväksikäytettyjen tyttöjen asuntolassa, jossa nämä laittelivat lounasta koko lapsikatraalle. Erinomaista toimintaa oli taas järkätty, tällä kertaa aasialaisin voimin.

Reissuporukassa oli meidän vaihtareitten ja umpifilippiinojen lisäksi mukana oli kokonaan tai osittain kiinalainen, toinen japanilainen, korealainen, indonesialainen ja kambodzalainen tyyppi. Kiinnostavia jubailuja piisasi koko reissun alusta loppuun. Jengi oli todella mukavaa ja meininki huomattavan asiallista verrattuna suomalaisiin opiskelijarientoihin. Vaikka reissu kelin puolesta kosahti kohtuu pahasti, oli viikonloppu todellakin kaiken matkustamisen väärti!

-pete

Ulkomaanmatkailua Malesiassa

Nyt on sitten ensimmäinen "ulkomaanmatka" tehty! Ulkomaille meno oli oikeastaan pakollista, koska multi entry- viisumimme vaativat maasta poistumista kahden kuukauden välein. Pete oli talven mittaan pitänyt yhteyttä Matildaan ja Anneen, jotka olivat reppureissussa näillä Etelä-Kiinanmeren kulmilla. Viisumimme umpeutumisaikaan tytöt olivat Tioman Islandilla Malesiassa, joten sovimme, että tulisimme sinne moikkaamaan heitä. Tioman Island on kuitenkin melko kaukana Manilasta, eikä neljän päivän viikonloppu tuntunut riittävältä sellaiselle reissulle. Tällainen aikaongelma järjestyi kuitenkin pienellä lintsauksella ;). Ikävä kyllä saarella olisi viihtynyt vielä pidempäänkin!

Herätys kämpillä oli lauantaina kello 03:30. Siis aivan liian aikaisin taas kerran, mutta lentojen aikatauluille ei voi mitään. Lennossa Kuala Lumpuriin ei ollut mitään mieleenjäävää, mutta itse kaupungissa sen sijaan oli. Tioman Islandille pääsee vain pari kertaa päivässä menevillä lautoilla, jotka lähtevät Mersingistä, viiden tunnin bussimatkan päässä sijaitsevasta kaupungista. Emme olisi ehtineet mitenkään samana päivänä lähtevään lauttaan, joten päätimme käydä bongaamassa Kuala Lumpurin kuuluisat Petronas Towersit. Korkeathan ne olivat, korkeutta 452 metriä ja kerroksia puolta enemmän kuin vuokramökissämme. Tuumimmekin siinä, ettei olisi aikaisemmin uskonut että tulee sielläkin joskus käytyä. Paikallisjunilla seikkailu vei aikaa, joten emme ehtineet viipyä torneilla kuin hetken ennen kuin oli lähdettävä kohti Mersingiä.

Petronas Towers

Näin hienoa bussia ei taida löytyä edes Suomesta!

Se osa matkasta ei sitten mennytkään aivan putkeen (paitsi luksusbussimme osalta). (Luksus)bussimme pysähtyi eräässä pienessä paikassa, jossa oli kauppa ja muutama ruokakoju. Pete osti hampurilaisen ja istui pöydän ääreen. Pöydän alla ollut kissa ei kuitenkaan liiemmälti pitänyt häiriöstä ja raapaisi pohkeeseen syvän naarmun. Ääntä taisi lähteä kummastakin, Petestä sekä kissasta ;). Toisesta kyllä kovempaa! Vietimme (loppu)yön Mersingissä, mutta emme olleet löytäneet lautan aikatauluja netistä. Filippiineillä ei yleensä löydy netistä juuri mitään, joten siihen tottuneena ajattelimme, että kylläpä niitä lauttoja varmasti menee. Vaan eipä mennyt. Aamupalalta (n. klo 12) päästyämme lähdimme maleksimaan satamaa kohti ja myöhästyimme päivän viimeisestä lautasta 20 minuuttia. Seuraavan päivän lautasta emme sitten myöhästyneetkään.

Kuva Mersingistä. Sen kaupungin perusteella Malesiassa on siistimpiä rakennuksia ja yleisestikin paljon siistimpää kuin Filippiineillä. Ja bussit kulkevat ajallaan!

Tioman Island, sinne vihdoin päästyämme, osoittautuikin sitten yhdeksi parhaimmista käymistämme paikoista. Menimme asumaan samaan mökkikylään, jossa tytöt olivat olleet jo yli viikon. Nurmikkonsa ja rauhallisen tunnelmansa ansiosta paikasta tuli mieleen aivan Suomen kesä mökillä. Erittäin viihtyisä paikka siis, ja halpakin vielä. Loppupäivä kuluikin sitten matkakokemuksia vaihtaessa ja ympärille katsoessa. Tyttöjen jo Sumatralla tapaama sukelluskouluttaja sai meidät ottamaan Advanced Open Water- kurssin. Siihen kuului navigointia, syväsukellus, hylkysukellus, nosteen hallinnan harjoittelua sekä vaihtelevassa syvyydessä tehtävä sukellus. Tytöt suorittivat samaan aikaan PADI:n pelastussukelluskurssia, joten pääsimme Peten kanssa uhreiksikin. Lisäksi teimme yhden hupisukelluksen ja yösukelluksen kurssiin kuulumattomina sukelluksina, eli sukelluksia kertyi yhteensä seitsemän. Siihen ei vain kyllästy koskaan.

Salang Bay

Saaren mörköjä

Mökkikylämme, huomatkaa aito nurmikko!

Näimme kilpparinkin, ja haita!

Sanoisinko, että vesi on kirkasta.

Hylky n. 30m syvyydessä, yksi parhaista sukelluksista!

Aika saarella kului todella nopeasti. Kolmena päivänä sukelsimme kaksi sukellusta per päivä, joten noina päivinä ei paljon muuta ehtinyt tehdä. Paitsi syödä paikallista ruokaa, jota ei voi kuin kehua. Malesialainen ruoka on melko tulista, mikä oli sellaisesta pitävälle mukavaa vaihtelua Filippiineihin verrattuna. Lisäksi pääsimme tyttöjen ansiosta usein sisäpiirin illalliselle sukellusliikkeen kouluttajien kanssa. He veivät aina ravintolaan omat kalansa, joista kokki sitten laittoi koko porukalle ruokaa. Eri kalalajeja (keihäsrauskua myöten) upeasti laitettuna, pimeässä avoimen taivaan alla, paikallisten ihmisten seurassa. Melkein jokaisena iltana. Täytyy sanoa, että ne illalliset eivät tule koskaan unohtumaan!

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös aikamme saarella. Suunnittelimme alun perin viettävämme yhden yön Singaporessa, mutta loppuen lopuksi saari-idyllin vaihtaminen kaupunkiin ei sitten napannutkaan. Niinpä päätimme käydä Singaporessa vain päiväseltään, tai paremminkin iltaseltaan. Lähdimme Peten kanssa saarelta haikein mielin lauantai-aamuna, tytöt jäivät vielä päiväksi. Bussilla Johor Bahruun, paikallisbussilla Singaporeen ja sinne saapuessa olikin jo ehtinyt tulla melkein pimeää. Tytöt suosittelivat Marina Bay- nimistä paikkaa, jossa pidetään iltaisin valoshow. Menimme sinne ja kyllähän sitä katseli ;). Singapore oli pimeällä muutenkin todella vaikuttava näky.

Vierailu maassa jäi kuitenkin pikavisiitiksi, koska puolilta öin oli jo lähdettävä yöbussilla kohti Kuala Lumpuria ja aamulla lähtevää lentoa. Lentomme ei onneksi kadonnut ja pääsimme takaisin kämpille sunnuntai-iltapäivästä. Hieno reissu! Kiitos Annelle ja Matildalle seurasta sekä siitä, että ilman heitä emme olisi koskaan päätyneet niin mahtavaan paikkaan!

-Paulus